Kuldsete Retriiverite erinäitus 10.08.2002 Kuutsemäel.

Erinäituse kohtuniku Rune Fagerströmi (Soome) arvamus meie näitusest:

(soome keeles)

Haluan ensimmäiseksi kiittää Eestin kulldsete Retriiverite kerhoa että sain kunnian ja ilon tulla arvostelemaan koirianne erikoisnäyttelyynne.

Olen aikaisemmin arvostellut kultaiset, kerran tai kaksi Tallinassa kaikkien rotujen näyttelyssä, kummiskin pienen määrän- enkä nyt oikein tiennyt mitä odottaa; aikaisempi kokemukseni oli että  sekavaa oli ja trimmauksesta ei tietoakaan. Eli melko sekavin tuntein lähdin matkaan.

Kuten taas kerran sain todeta, niin ennakkoluulot kannattaa jättää kotiin ja mennä avoin mielin, ja niin sitä mentiin. 
Itämeren ylitin katamaranilla, joka sinänsä oli mieluisa kokemus, ilma mitä kaunein ja liikenne merellä vilkasta. Satamassa minua oli vastassa Mari-Liis ( menikö nimi oikein?)jonka suomen kielen taidot ylittävät reippaasti minun eli kommunikaatio vaikeuksia ei ollut. Suoraan Tallinan neljän ruuhkaan, napattin Mari-Liisin mies , Laurin kyytiin, joka siirtyi rattiin ja sitten suuntasimme kohti Tartua. Minun aikaisemmat kokemukset olivat Tallinna ja ympäristö ja vain koiranäyttelyt niin olin aivan innoissani kun katsoin kartasta että menemme koko Viron halki, etelään missä Tartu sijaitsee. Eli nyt piti hallita kaksi asiaa , jutella koiria, lähinnä spanieleita ja katsella maisemia! Molempia riitti kahden tunnin ajan.

Illalla saavuimme Tartuun, kauniiseen vanhaan kaupunkiin, jonka läpi virtaa Emojoki. Olin jollain tavalla aivan ällikällä lyöty kaupungin kauneudesta, sen maantieteellinen sijainti, arkitehtuuri ja miten erinomaisesti se oli kunnostettu.  Kiertoajelun jälkeen käytiin pikavisiitillä kasvitieteellisessä puutarhassa, kasviintoilija kun olen niin se oli pakko, Mari-Liis ja Lauri parat!! 
Alkoi olla jo myöhää joten jatkoimme MaxiMarketin kautta kohti hotellia, joka sijaitsi pienessä kaupungissa Tartun ulkopuolella, Otispäässä. Uusi hieno hotelli hiihtokeskuksen yhteydessä tarjosi hienot puittet väsyneelle, hyvin syöneelle matkustajalle. Uni maittoi ja mielessä kävi seuraavan päivän koitos.

Aamu valkeni kauniina ja lämpimänä – kuten joka päivä tänä kesänä! Kuivuus oli muuten ollut melko ankara täällä etelävirossa, maisemista päätellen.

Runsas aamiainen ja eiku menoksi näyttelyyn joka vuorostaan sijaitsi laskettelurinteen ympäristössä, Kuutsemäel – eli varsin talviurheiluilisissa ympyröissä tuli käytyä.

Kehä oli suuri nurmikkokenttä, joten tilaa oli. Kehän takana oli lammikko jossa lapset ja koirat uivat sulassa sovussa – päivän aikana tuli muutaman kerran sinne katsottua- sinne olisi voinut pulahtaa joukkoon, sillä sen verran kuuma päivä oli. 
Kehätoimitsijoina olivat erinomaiset avuliaat ja tehokkaat Gerli ja Maire Tönurist, eli ei ongelmia, kuulinhan edellisena iltana että uusilla säännöillä pelataan, alkukauhistuksen jälkeen mielenrauha palautui kun Mari-Lis oli käynnyt säännöt läpi, kun nyt sitten ei vastaa meidän uusia sääntöja jotka tulevat voimaan tammikuun alusta 2003. Näiden kanssa pääsen ensikosketukseen Kajaanin  näyttelyssä. 
Tämän kokemuksen perusteella voin sanoa etten pidä niistä, mutta kaikkeen on totuttava!

Nyt pääasiaan KOIRIIN:

Ensimmäiseksi arvosteltiin lapsi ja koira ja juniorhandlerkisa. Monta taitavaa osallistujaa ja voittajaksi selviytyi ensi mainitussa kisassa Agnes Siimon kultaisella noutajalla ja toisen kisan voitti nuoremman junnuluokan voittanut Grete Mark kultaisella noutajalla. Tämä 10 vuotias tyttö teki erinomaista työtä, yhteistyö oli ensiluokkaista, jutteli koiralle ja ylläpiti kontaktia – hienoa katseltavaa. 
Seuraavaksi kehään marssi pienet pennut, “beebiklass”, 3-6 kk, ihania pikkupentuja, varsinkin kun kaikki tuntui olevan nuorimmasta päästä.

Ensi vaikutelma oli että melko tuhdissa kunnossa olivat, näin myös luustot olivat voimakkaat. Suosittelisin kyllä vähän vähemmän rasvaa kylkiluiden päälle.

Paras “beebi” oli Ruotsista tuotu urospentu Yellows Yellow-Watermelon-Yippee (Colbar Step Ahead – Yellows Strawberry-Starlet), vaalea pentu jolla hyvin kaunis pää ja erinomaiset sivuliikkeet. VSP-“beebi” oli Rogerwiek Amazing Sunset (Gladtail ben Van Zanten – Mysis Quilted Rose) joka edusti enemmän perinteistä väritystä.

Seuraavaksi oli varsinaiset pentuluokat, uroksia 3 ja narttuja 12, eli hyvät määrät. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että oli varmaan parhaat pentuluokat mitkä ikinä olen nähnyt! Vieläkin käy väre kun ajattelee sitä laatua mitä oli tarjolla. todellakin sai halkoa hiuksia että järjestys löytyi. Tänä päivänä kummiskin järjestys oli tämä.

ROP-pentu oli  Chess Sopretty Moulin Rouge (Ritzilyn Blues Brother – Majik Dana Scully). Kerrassan tasapainoinen ihana pentu, hyvä koko ja erinomaiset mittasuhteet. Oikea tyypillen kultaisen pää ilmeineen.

VSP-pentu oli pentueveli  Chess Sopretty We Salute You , joka tietysti oli vielä löysä kuten pennun kuuluukin mutta asiat olivat paikallaan. Erinomaiset suorat eturaajat, joilla seisoi tukevasti. Klassisen kaunis pää. Liikui erinomaisesti vaikkakin oli hieman tukevassa kunnossa.

Huomioitavaa oli että näitä lupaavia pentuja oli monta luokissa ja sieltä nousee varmasti monta uutta tähteä! 
Uusien sääntöjen muukaan juniorit kilpailee omassa sarjassa, parhaalle voi antaa juniori-sertin, jos koiraa onnistuu saamaan näitä 3 , se tarvitsee enää yhden avo sertin tullakseen valioksi!

Osallistujia oli 6 urosta ja 10 narttua. Voittajaksi selviytyi Majik Jack Frost (Ritzilyn Soul Man – Majik Honoria Glossop) , josta pidin todella paljon. Ikäisekseen erinomainen koko ja oikea vahvuus ja liikkui niin erinomaisen hyvin. Tästä uroksesta tullaan tatusti vielä kuulemaan.

VSP-juniori oli  Karvin Silhouette ( Pauclare Phylander – Karvin Fina Finlandia), edustaen erinomaista tyyppiä, hyvä kehys jonka tulee vielä täyttyä. Tänään karvaton niin kuin moni muukin luonollisesta syystä.

Urosten avoimen luokan voitti  Dinky Blues Brother (Karvin Spumante – Dinky Forget-Me-Not) , joka sittenmin sijoittui PU-2. Tumma uros joka olisi saannut olla vän korkeampi, liikui todella hyvin.

Valio luokassa kilpaili yksi uros,  englannista tuotu  Ritzilyn Blues Brother ( Perrimay Hugo of Fenwood – Ritzilyn Stage Door Jenny). Loppusijoitus oli VSP. Nuori uros jonka tulee vielä kehittyä antaakseen tasapainoisemman kuvan. Iso pyörehkö kallo rikko nyt kuvan. Harvinaisen hyvä eturinta ja tasapainoiset kulmaukset ja aivan ihastuttava luonne, kuten tällä rodulla kuuluukin olla. Näyttelyn jälkeen kulki iloisesti kaikkia tervehtien häntä heiluen.

Käyttöluokassa kilpaili yksi uros, saaden  exellentin ja näin PU-3,   Delibes’s Countryboy Chap ( Mellan Lord MaCoy – Delibes’s Lovely Gardenia). Puolitoistavuotias nuori uros jonka vielä tulee saada lisää runkoa. Turhan pysty häntä ajoittain. Liikui hyvin. 
Avoimen narttuluokan voitti  Guldfynd’s Alter Ego ( Goldensmile Impossible Cute – Impayables Strong Solero). Hyvin liikkuva tumma narttu joka olisi saannut esiintyä vähän vapautuneemmin.

Valioluokan voitti  Majik Dana Scully (Ritzilyn Soul Man  – Majik Silver Spirit). Ei ollut erärystäkään kuka tulisi olla tänään BIS kun tämä narttu astui kehään, se todella otti minut. Ainut mistä saatoin kritisoina oli lievä ylipaino. 
Käyttöluokan voitti  Majik Greensleeves (Ritzlyn Aces High – Majik Nadine) sijoittuen PN-3. Nuori narttu jola tulevaisuus edessä, tänään täysin karvaton.

Lopuksi pakolliset kuvaukset ja kello oli taas vaikka kuinka paljon, kilpailen lujasti maailman hitaimman tuomarin arvosta – ei, halusin  vaan ottaa kaikki irti ja todella nautin siitä mitä kehääni tuotiin. Estiläiset ovat hyvällä alulla, muistakaa että on kyse melko nuoresta rodusta Eestissä, tällä hetkellä koko maassa 180 kultaista.

Rune Fagerström